Julkisen sektorin julkeus ja yksityisen surkeus, lopetettaisiinko sössiminen?

Julkaistu Suomi elää älystä -blogissa 1.10.2014

Ajankohtaisessa kakkosessa jatkettiin 25. syyskuuta EVA:n Julkea sektori –pamfletin keskustelua siitä, miten julkinen sektori paisuu, kuntien työntekijät suojelevat omia etujaan ja johtajuuttakin puuttuu. Seuraavana päivänä Elinkeinoelämän Kasvun manifesti –työryhmän vetäjä Jorma Eloranta julisti, miten ”olemme onnistuneet sössimään tilanteen oikein vakavasti”.  Kun tehdasteollisuuden osuus bruttokansantuottesta oli vuonna 2007 23%, niin vuonna 2013 se oli vain 15%, ja nyt ”loputkin 600 000 tehdasteollisuuden ympärillä olevista työpaikoista on uhattuna”. Eloranta jatkaa: ”Suomi ei ole paikka johon toimintoja voi sijoittaa, se on surullista.”

Olemmeko todella sössineet itsemme suohon? 

Faktoja:

  • Saksan tilastokeskuksen mukaan suomalainen teollisuustyö on kallimpaa kuin Kiinassa tai Bulgariassa, mutta on se kuitenkin halvempaa kuin eurooppalaisissa kilpailijamaissa, esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa.

Suomesta on rakennettu kansalaisten ja yritysten maksamilla verorahoilla erinomainen maa asua ja yrittää. Suomi on pullollaan loistavia systeemisiä innovaatioita ja älykästä infrastruktuuria. Esimerkiksi suomalainen koulu- ja innovaatiojärjestelmä ovat maailmanmestareita. Vaikka paljon puhutaan yritysjohdon ahneudesta ja asenteiden kärjistymisestä, Suomessa on yhteiskuntarauha. Suomi on tasa-arvoinen ja Suomessa asuu maailman toiseksi onnellisin kansa heti tanskalaisten jälkeen.

Faktojen valossa yhteiskunta ei ole sössinyt, vaan onnistunut erinomaisesti. On myös totta, että monet yritykset ovat tuudittautuneet eilispäivän menestykseen ja toissapäivän kyvykkyyksiin ja antaneet muiden korjata potin.

Otetaan esimerkiksi mobiiliteollisuus. Paalupaikka saatiin, kun säännöstely purettiin ja verovaroin kehitetty NMT -teknologia siirrettiin yritysten jatkojalostettavaksi maailmanmenestykseksi.  Monissa mobiilialan yrityksissä kyllä tajuttiin, että kännykkä ei ole vain insinöörituote mutta intoa, nälkää ja näkemystä ei sittenkään riittänyt toiminnan palveluteollisuudeksi kääntämiseen, niin kuin kilpailijat tekivät.

Virheitä tapahtuu, mutta niistä pitäisi oppia ja löytää uuden alku. Elinkeinoelämä voi jatkaa voivottelua ja anoa vaikkapa yritysverojen poistamista, tai sitten yritykset voivat alkaa yrittää ja rakentaa samanlaisia menestystarinoita kuten Vaisala, joka edelleen tekee säähavaintoasemia, mutta myy arvokasta tietoa asiakkailleen palveluna.  Tai lahtelainen Kemppi, joka valmistaa hitsauslaitteita, mutta myy menestyksellä hitsaussaumaa. Uudenkaupungin autotehdas palkkasi ensin 200 robottia ja sitten 600 työntekijää tekemään autoja. Biolan siirtää tuotantoaan takaisin Suomeen.

Yksityisestä julkiseen

Julkisella sektorilla on mahdollista saada aikaan huomattavasti enemmän vähemmällä räjäyttämällä hallinnonalojen sisäiset ja väliset siilot ja avaamalla järjestelmien rajapinnat. Päällekkäistä ja turhaa työtä säästyy ja toiminta tehostuu. Loistavin esimerkki on Vero.fi. Verottaja suoristi mutkat ja poisti kokonaan lisäarvoa tuottamattoman veroilmoituksen laatimisen ja sen sijaan kerää tarvittavat tiedot suoraan palkanmaksajilta ja pankeista sekä hyödynsi internetiä osana prosessejaan. Työtä, vaivaa ja kirosanoja säästyy. Verottaja on erinomainen esimerkki älykkään infrastruktuurin hyödyntämisestä ja osoitus siitä, miten tietotekniikan avulla on mahdollista uudistaa ja tehostaa myös palveluvaltaista jukista sektoria.

Kunnissa on valtava tehostamispotentiaali odottamassa. Kun kunnat kuvaavat ja avaavat tietojärjestelmiensä rajapinnat, prosesseista on mahdollista tehdä yhteensopivat ja virtaviivaiset. Järjestelmät keskustelevat keskenään. Tieto juoksee, ihmiset eivät. Kunnat pääsevät samalla pois kalliista toimittaja- ja teknologialukoista, joihin ne ovat joutuneet. Esimerkiksi Kauniainen ja Oulu säästivät leijonan osan opetustoimen tietotekniikkakustannuksista, kun ne uudistivat toimintamallinsa ja siirtyivät suljetusta teknologiasta avoimeen. Miksi tällaiset esimerkit eivät sitten leviä ja skaalaudu, miksi kunnat eivät toista hyviksi todistettuja käytäntöjä? Yksi syy on se, että hintoja on vaikea vertailla, kun ei edes tiedetä, mitä palvelu maksaa. Jos veronmaksajat alkaisivat vaatia tietoa siitä, mitä palvelusuorite maksaa, niin varmaan kuntiin taas saataisiin myös ne Valtiontalouden tarkastuviraston Tuomas Pöystin peräämät yhteiset tilikartat, joiden avulla vertailu olisi mahdollista. Kuntalaiset voisivat helposti kysyä vaikkapa: ”Miksi meidän kuntamme opetustoimen työaseman elinkaarikustannus ylläpitotöineen on 42€/kk, eikä 19€/kk niinkuin naapurissa, vaikka palvelun laajuus on sama? En halua, että rahojani tuhlataan. Mieluummin pidän opettajat töissä kuin pakkolomalla.”

Julkean sektorin kirjoittaja Matti Wiberg totesi Ajankohtaisessa kakkosessa, että julkisen sektorin kasvua suurempi ongelma on yksityisen sektorin pieneneminen. ”Mihin rahat hillotaan, kun niitä ei investoida?” Missä on yritysten päätetehtävä, yrittäminen? Nokian konkari ja KONEen sankari Matti Alahuhta julkistivat Estonian uppoamisen vuosipäivänä tehtäväkseen Suomen pelastamisen. Perustamassaan kehitysyhtiössä yhdistyy vanha raha ja kokemus sekä uusi johtajuus tavoitteena suomalaisten yritysten terve kasvu – Suomi ylös suosta ja siiville

Avainsanat: avoin data, innovaatio, julkinen sektori, kilpailukyky, teknologiajohtajuus, älykkäämpi kaupunki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>